Katsomuskasvatus Kirkkonummella

Katsomuskasvatus on varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen perusteissa kirjattu erityisesti oppimisalueeseen Minä ja meidän yhteisömme. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisen ajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä median näkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (luku 2.7).

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.
Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (ks. luku 2.7).

Sosiaalisten taitojen perusta on tunnetaito, empatia. Lapsi osaa nimetä ja ymmärtää omia ja toisten tunteita ja pystyy eläytymään niihin. Lapsella on syntymästä lähtien empatiakyky, jota kasvuympäristössä ja pedagogiikassa pitää tukea kehittymään eettisesti kestävään suuntaan. Empatia kehittyy kokemuksen kautta, miten itse kokee tulleensa nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kasvattaja näyttää omalla esimerkillään, mitä eettinen toiminta tarkoittaa tasa-arvoisen kohtelun, toisen kunnioittamisen, suvaitsevaisuuden, syrjinnän ehkäisyn sekä fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden näkökulmasta.

Lasten kanssa tehdään ryhmän yhteiset sopimukset, jotka liittyvät toimintatapoihin, ryhmätyöskentelyyn ja leikkeihin. Lasten osallisuus ja kokemus vaikuttamisesta sitouttavat ryhmän lapset yhteisten pelisääntöjen noudattamiseen.
Jokainen varhaiskasvatusryhmä tekee vuosittain katsomuskasvatussuunnitelman, jossa huomioidaan lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Katsomuskasvatuksen mentorit suunnittelevat ja toteuttavat katsomuskasvatusta yhdessä kasvattajan kanssa ja järjestävät mm. seikkailuja ja retkiä lähialueen katsomuskasvatukseen liittyviin merkittäviin kulttuurihistoriallisiin rakennuksiin.

(Kirkkonummen Vasu 2017)